Syksyn uutta arkea

Syksy ja uudenlainen ( ja uusi normaali! 😷) arki on alkanut. Minun työkuvioissa sellainen muutos, että kun kevään tein osa-aikatyötä ja kesällä olin vain jokusen päivän töissä, niin nyt teen normaalia maanantaista perjantaihin -työaikaa tämän vuoden loppuun asti. Työn aloitus meni kivasti ensimmäisen viikon osalta, toinen eli tämä viikko ollaankin sairasteltu enemmän tai vähemmän koko porukka, ja pidetty flunssakaranteenia kotona. Koronatestissäkin käytiin, minä ja O 10v. Tuloksia odotellaan saapuvaksi maanantaihin mennessä. Tänään tuntuisi olevan jo aika normaali olo (jes! 😀), koko viikon on ollut päänsärkyä, nuhaa, tukkoisuutta...  

Meidän uudenlainen perhe-elämä vielä hakee muotoaan. On joskus tuskastuttavaa, kun välillä näyttää yhdenlaiselta ja sitten taas toisenlaiselta, että miten tämä kannattaisi oikein tehdä. Niinpä en osaa kirjoittaa siitä oikein vieläkään mitään. Tänään Taapero on mieheni luona, samoin kuin M, hänen poikansa. Käyn jossain vaiheessa pesemässä pyykkiä siellä. Minulla ei ole vielä täällä pesukonetta, enkä ainakaan vielä pidä kiirettä sen kanssa, koska pyykkääminen on ainakin hyvä keino saada jonkunlainen tilannetsekkaus jos ei muuten tiedä missä mennään. :D 

Palmuvehkan pistokas, jonka sain äidiltä. 

Minulla on aika paljon tähän uuteen kotiin liittyviä suunnitelmia ja haaveita, nyt polttavin asia olisi uusi sohva. Jospa ensi viikonloppuna pääsisi sitä jo katselemaan. 

Yksi kiva tuleva asia syksylle on minun isän 60-vuotis -synttärit lokakuussa. Lahjan olen jo keksinyt, ja siihen liittyviä valmisteluja on suunnitelmissa seuraaville viikonlopuille. Siitä lisää ehkä myöhemmin. :D 

Mukavaa syksyn alkua! 🌻🍂

Uudessa kodissa

Aloin heinäkuun alussa tuomaan tavaroita tänne uuteen kotiin. Muutto tapahtui aika hitaasti, on tarvinut tehdä uusia hankintoja ja aluksi asuin enemmän vielä vanhassa kodissakin. Mutta nyt asumme täällä 10v:n, 12v:n ja taaperon kanssa. Pojat tuntuvat olevan aika tyytyväisiä uuteen kotiin, joitakin muutoksia vielä pitää tehdä huoneitten järjestelyn kanssa. Tässä on vähän haastava pohjaratkaisu, ja ensimmäinen suunnitelma sai vastustusta pojilta.






Olen koittanut jutella poikien kanssa muutosta ja muutoksista vähän syvällisemminkin kuin vain käytännön asioista ja huoneista, koska tuntuvat olevan vähän liiankin "cool" kaikesta, ei mietitytä mikään, ei tarvi puhua mistään. Pikkuisen saatiinkin toissapäivänä juteltua 10v:n kanssa, hyvä alku sekin. Sanoin että tässä on ollut paljon muutoksia ja isoja asioita, niin on ihan normaalia jos ärsyttää, suututtaa, hämmentää, hävettää, ihmetyttää, mitä tahansa; outoa olisi päinvastoin jos ei miltään tuntuisi.
















Ja sama juttu itsellänikin. Nyt on kulunut vielä niin vähän aikaa, että en osaa sanoa varsinkaan minun ja V:n suhteen että miten tämä toimii. Yksi ihana jutteluhetki oli anopin kanssa. Olen pienesti vältellyt V:n vanhempia muuton jälkeen, mutta nyt oli kuitenkin asiaa käydä anoppilassa. Alkuun kumpikaan ei puhunut muutosta sanaakaan, mutta sitten kun se oli mainittu niin kumpikin sai puhua ajatuksiaan siitä. Sain ymmärrystä, ja anoppi kyllä tuntee poikansa. Sanoi myös oleellisen asian, jota V ei voi itsessään myöntää tai nähdä.

Instagramiin olen postannut joitakin kuvia uudesta kodista sekä kukkakuvia (unelmiajasuuntaviivoja), saa käydä katsomassa. :)

Muurikello

Hellepäivä

Tänään on ollut melkein 30  astetta lämmintä. Käytiin taaperon kanssa kyläilemässä ystävän ja perheensä luona. Nautittiin kahvista ja jätskistä, ja taapero pääsi itseään pikkuisen isomman kaverin kanssa potkuautolla ajelemaan ja hiekkalaatikolla leikkimään.

Illemmalla käytiin V:n ja taaperon kanssa kirjastossa. Lukemista löytyi minulle ja taaperolle.

Minun lainaukset

Huomenna menen allekirjoittamaan vuokrasopimuksen ja hakemaan uuden kodin avaimet. Huomenna myös menemme V:n ja taaperon kanssa kolmestaan viikonlopuksi V:n vanhempien lomapaikkaan. "Vaikeasti määriteltävä" on tämä tilanne...

Päivänkakkara kukkii kukkapenkissä

Päivänkakkaran nuppuja

Juuri nyt

Juhannusviikko. Meillä taaperon 2-vuotissynttärit lähestyvät. Oon vähän alkanut tehdä synttärisuunnitteluja, ja voisi kai niitä valmisteluja nytkin tehdä mutta jatkan huomenna...

Asuntoasiasta ei mitään uutta. Muuttaminen vähän ahdistaa, ja välillä tuntuu vanhat uupumus/masennustunteetkin häivähtävän.

Itselleni näihin avuksi tänään on se, etten tee nyt mitään "pitäisi sitä ja tätä" -juttuja, vaan keskityn siihen mitä on tällä hetkellä. Teen jotain rentouttavaa, kuten kirjoitan, kuvaan puutarhajuttuja tai olen vaan...

Uutta kotia katsomassa

Me ollaan päädytty nyt kuitenkin siihen, että muutetaan erilleen. Kävin tänään katsomassa asuntoa. Se oli hyvä, joskin pieni: kaksi makuuhuonetta, ja meitä siis muuttaisi sinne minä, 10v, 12v ja taapero. Olisin valmis muuttamaan siihen heinäkuun alusta, ja alustavasti siten sovittiin, vaikka vuokrasopimusta ei vielä allekirjoitettu. 

Muuttamisasia tuntuu... kysymysmerkeiltä. Alkaen siitä, että asunto ei ole vielä varma. Millaiseksi meidän elämä ja asuminen siellä muodostuu? Kaikenlaisia käytännön kysymyksiä kuten "Mistä meille pöytä?", "Miten me mahdutaan sinne?" jne. Taloudellisia kysymyksiä. Miten meidän perheen jutut ja avioliitto? Epävarmuutta ja epätietoisuutta. Jännitystä, levottomuutta.

Mitä tältä asialta toivon... Paljonkin, uutta ja hyviä asioita meille. Ehkä joskus kirjoitan siitä lisää, mutta tämän hetken fiilis on enemmän tuollainen mitä ylempänä kirjoitin.