Nyt on kolme viikkoa takana tätä rajoitetumpaa elämää. joten sitä pystyy jo vähän syvällisemmin tarkastelemaan. Monenlaisia havaintoja ja pohdintoja olenkin tehnyt. Kotiin ja perheeseen keskittyminen ja menojen, aktiviteettien ja sosiaalisten kontaktienkin rajoittaminen on meidän perheelle ollut kuin lääkettä. Meidän perheenjäsenten kaikkien keskinäiset välit on menneet parempaan suuntaan. Se, että jos kotona ärsyttää, on tylsää, menee huonosti, voi huonosti, ja ei pystykään lähtemään muualle, onkin saanut aikaan yllättävää muutosta. Suunta, mihin päin pyrkii ja mihin keskittyy, on kääntynyt enemmän tämän talon seinien sisäpuolelle, ja meihin kaikkiin kuuteen sen sijaan, että ratkaisu löytyisi ulkopuolelta. Uskallan jo kirjoittaa, että meidän perhetilanne on menossa parempaan suuntaan.
Ihmisten näkeminen on rajoitettua, mutta olen kiitollinen kaikesta yhteydenpidosta, joka kuitenkin ON mahdollista nytkin. Ja minun ajatus on, että tärkeät ihmiset eivät häviä mihinkään, vaikka heitä ei voisi nyt nähdäkään!
 |
| Piristystä ja kunnolla väriä :) |
Virkistävää vaihtelua oli metsälenkillä käynti eräänä päivänä.
 |
| Rakeita. |
2 kommenttia:
Lapsiperheissä yhteinen aika on varmaankin lisääntynyt. Se voi olla huono juttu, mutta se voi ehdottomasti olla hyvä juttu. Riippuu varmaan koko porukan asenteesta :-)
Meillä se on ollut hyvä juttu, mutta varmasti voi olla niinkin että vaikeat tilanteet kärjistyy :( Ja huolestuttavaa se että perheet ja yksinäiset ihmiset ihmiset jäävät nyt kirjaimellisesti yksin, varsinkin jos on jotain ongelmia. Mutta toivotaan että niitä positiivisia juttuja olisi monella näkyvissä, ja että ehkä uudenlaisiakin auttamiskeinoja keksitään!
Lähetä kommentti