Meidän itsenäisyyspäivä

 Hyvää itsenäisyyspäivää! ❄

Me vietetään itsenäisyyspäivää täällä V:n luona, olen iloinen kun ollaan kaikki koolla. 😊 Eilen tein puolukkajäädykettä valmiiksi pakastimeen. Jäädykkeen lisäksi meidän menuun kuuluu tänään katkarapusalaatti ja jauhelihamureke perunamuusin kanssa, ruokaa joka sopii kaiken ikäisille. 

Otetaan rennosti ja poltetaan kynttilöitä. 🕯🕯

 

Marraskuunkaktuksessa näkyy ihan pieniä vaaleanpunaisia kukan alkuja kun tarkkaan tiiraa. :D 

Uupumus-masennus saapui

Syksyistä on. Pienet sisustushankinnat ovat tänään ilahduttaneet.

Merkkejä siitä on ollut jo pitempään, koko ajan enemmän. Olen väsynyt, työn lisäksi en jaksa oikein mitään muuta. On vaikea olla iloinen, kun arki kuormittaa jatkuvasti liikaa töissä ja kotona. Olen kokenut tämän useamman kerran ennenkin, ja kirjoittanut siitä täälläkin aiemminkin. 

Nyt ei riitä enää ajatus siitä, että tämä on vain tietyn aikaa tällaista, tällainen läpi tarvottava ajanjakso. Uupumus vaikuttaa jo niin paljon minun hyvinvointiin, perheeseen ja elämään, ettei sitä voi enää sivuuttaa. 

Jotain täytyy tehdä, ja olen kiitollinen etten ole tämän kanssa yksin. Minun mies on ollut nyt enemmän taaperon kanssa, ja minun äiti on nyt säännöllisesti apuna lasten ja arjen kanssa. 

Työssä jaksaminen on vaikea pala. Olen niin paljon koittanut ajatella, että jaksan tämän tietyn jakson ja sitten helpottaa, mutta nyt vaan näyttää siltä että en jaksakaan vuoden loppuun asti. 

Miten tästä eteenpäin, en tiedä vielä. Halusin nyt kirjoittaa tällaisen rehellisen kuvauksen tämän hetkisestä elämästä, koska uupumus vaikuttaa nyt kaikkeen elämässäni. Tällainen pysähdys ja tilannekatsaus, tästä on hyvä sitten lähteä eteenpäin... 

Stressimittari punaisella

Kerkiänpäs vielä syyskuun puolella kirjoittamaan! Olen kyllä kaivannut kirjoittamista ja blogi- ja kuvajuttuja, mutta ei vaan ole ehtinyt eikä jaksanut. Siitä tuo otsikkokin. 

Kirjoitin jo ihan ensimmäisessä blogipostauksessani viime marraskuussa työn ja oman jaksamisen, perheen ja kaiken muun yhdistämisestä ja sen haasteellisuudesta (juuri käväisin lukemassa ja muistelemassa, mitä olen kirjoittanut). Paljon olen asiasta oppinutkin,  mutta haastavaa se on edelleen. Esimerkiksi nykyään tiedän, mikä on minulle sopiva työtahti ja työmäärä, ja pyrin sen mukaisesti elämäänkin. Mutta siinä se hankaluus onkin! Kun ainakaan toistaiseksi ei ole sellaista työtä löytynytkään pitkällä aikavälillä, joka olisi työajan ja työn sisällön puolesta omaan jaksamiseeni sopiva. Niin sitten sitä joutuu elämään enemmän tai vähemmän epävarmuudessa ja koittaa jollakin tavalla hidastaa liiallista työtahtia - tai vastaavasti lupautua tekemään enemmän kuin tietää jaksavansa, siinä pelossa ettei muuten saa pian ollenkaan töitä jos on liian "valikoiva". Kun kuitenkin oikeasti nimenomaan haluaa olla töissä. 

Näin tein tänä syksynä. Ja mitä pidemmälle syksyä mennään, sitä enemmän alkaa olla vanhoja tuttuja juttuja: työpäivien jälkeen on kaikki puhti pois, välillä ei meinaa jaksaa edes ihan pakollisia huolehdittavia asioita hoitaa, väsymys, aamut on alkaneet jonkin verran ahdistaa, ja ennen kaikkea se, että missään välissä en ehdi palautua työstä ja rentoutua. Viikonloput menevät aivan liian nopeasti, ja nekin pitää suunnitella niin, että ehtii ihan pakollisimmat ja tärkeimmät asiat tekemään, ja karsimaan tosi paljon kaikkea pois, kun ei halua että viikonloputkin on yhtä paikasta toiseen juoksemista. 

Mutta toisaalta tämän tiesin jo etukäteen, ja se kestää tietyn aikaa. 

Siinä tuollaiset tämän hetken "pitemmän ajan kuulumiset" - ainakin aiheesta työelämä. 

Tänä viikonloppuna ollaan vietetty V:n (mieheni) pojan 12-vuotissynttäreitä. Synttärit pidettiin V:n luona, ja paikalla olivat meidän kaikkien lisäksi mummi ja pappa, synttärisankarin setä, serkku ja serkun kaveri, minun isä ja yksi kaveriperhe. Synttärit sujuivat ihan mukavasti. 

Ensi viikonloppuna on sitten seuraavat kemut, O:n 11-vuotissynttärit. Minun isän 60-vuotissynttäreitten valmistelu myös etenee. Lahjaksi aion antaa valokuvakirjan, ja olen mm. perehtynyt vanhojen kuvien digitoimiseen, etsinyt hyviä kuvia ja kysellyt vähän muiltakin, ja käynyt koneella olevia valokuvia läpi. 

Syksyn uutta arkea

Syksy ja uudenlainen ( ja uusi normaali! 😷) arki on alkanut. Minun työkuvioissa sellainen muutos, että kun kevään tein osa-aikatyötä ja kesällä olin vain jokusen päivän töissä, niin nyt teen normaalia maanantaista perjantaihin -työaikaa tämän vuoden loppuun asti. Työn aloitus meni kivasti ensimmäisen viikon osalta, toinen eli tämä viikko ollaankin sairasteltu enemmän tai vähemmän koko porukka, ja pidetty flunssakaranteenia kotona. Koronatestissäkin käytiin, minä ja O 10v. Tuloksia odotellaan saapuvaksi maanantaihin mennessä. Tänään tuntuisi olevan jo aika normaali olo (jes! 😀), koko viikon on ollut päänsärkyä, nuhaa, tukkoisuutta...  

Meidän uudenlainen perhe-elämä vielä hakee muotoaan. On joskus tuskastuttavaa, kun välillä näyttää yhdenlaiselta ja sitten taas toisenlaiselta, että miten tämä kannattaisi oikein tehdä. Niinpä en osaa kirjoittaa siitä oikein vieläkään mitään. Tänään Taapero on mieheni luona, samoin kuin M, hänen poikansa. Käyn jossain vaiheessa pesemässä pyykkiä siellä. Minulla ei ole vielä täällä pesukonetta, enkä ainakaan vielä pidä kiirettä sen kanssa, koska pyykkääminen on ainakin hyvä keino saada jonkunlainen tilannetsekkaus jos ei muuten tiedä missä mennään. :D 

Palmuvehkan pistokas, jonka sain äidiltä. 

Minulla on aika paljon tähän uuteen kotiin liittyviä suunnitelmia ja haaveita, nyt polttavin asia olisi uusi sohva. Jospa ensi viikonloppuna pääsisi sitä jo katselemaan. 

Yksi kiva tuleva asia syksylle on minun isän 60-vuotis -synttärit lokakuussa. Lahjan olen jo keksinyt, ja siihen liittyviä valmisteluja on suunnitelmissa seuraaville viikonlopuille. Siitä lisää ehkä myöhemmin. :D 

Mukavaa syksyn alkua! 🌻🍂

Uudessa kodissa

Aloin heinäkuun alussa tuomaan tavaroita tänne uuteen kotiin. Muutto tapahtui aika hitaasti, on tarvinut tehdä uusia hankintoja ja aluksi asuin enemmän vielä vanhassa kodissakin. Mutta nyt asumme täällä 10v:n, 12v:n ja taaperon kanssa. Pojat tuntuvat olevan aika tyytyväisiä uuteen kotiin, joitakin muutoksia vielä pitää tehdä huoneitten järjestelyn kanssa. Tässä on vähän haastava pohjaratkaisu, ja ensimmäinen suunnitelma sai vastustusta pojilta.






Olen koittanut jutella poikien kanssa muutosta ja muutoksista vähän syvällisemminkin kuin vain käytännön asioista ja huoneista, koska tuntuvat olevan vähän liiankin "cool" kaikesta, ei mietitytä mikään, ei tarvi puhua mistään. Pikkuisen saatiinkin toissapäivänä juteltua 10v:n kanssa, hyvä alku sekin. Sanoin että tässä on ollut paljon muutoksia ja isoja asioita, niin on ihan normaalia jos ärsyttää, suututtaa, hämmentää, hävettää, ihmetyttää, mitä tahansa; outoa olisi päinvastoin jos ei miltään tuntuisi.
















Ja sama juttu itsellänikin. Nyt on kulunut vielä niin vähän aikaa, että en osaa sanoa varsinkaan minun ja V:n suhteen että miten tämä toimii. Yksi ihana jutteluhetki oli anopin kanssa. Olen pienesti vältellyt V:n vanhempia muuton jälkeen, mutta nyt oli kuitenkin asiaa käydä anoppilassa. Alkuun kumpikaan ei puhunut muutosta sanaakaan, mutta sitten kun se oli mainittu niin kumpikin sai puhua ajatuksiaan siitä. Sain ymmärrystä, ja anoppi kyllä tuntee poikansa. Sanoi myös oleellisen asian, jota V ei voi itsessään myöntää tai nähdä.

Instagramiin olen postannut joitakin kuvia uudesta kodista sekä kukkakuvia (unelmiajasuuntaviivoja), saa käydä katsomassa. :)

Muurikello

Hellepäivä

Tänään on ollut melkein 30  astetta lämmintä. Käytiin taaperon kanssa kyläilemässä ystävän ja perheensä luona. Nautittiin kahvista ja jätskistä, ja taapero pääsi itseään pikkuisen isomman kaverin kanssa potkuautolla ajelemaan ja hiekkalaatikolla leikkimään.

Illemmalla käytiin V:n ja taaperon kanssa kirjastossa. Lukemista löytyi minulle ja taaperolle.

Minun lainaukset

Huomenna menen allekirjoittamaan vuokrasopimuksen ja hakemaan uuden kodin avaimet. Huomenna myös menemme V:n ja taaperon kanssa kolmestaan viikonlopuksi V:n vanhempien lomapaikkaan. "Vaikeasti määriteltävä" on tämä tilanne...

Päivänkakkara kukkii kukkapenkissä

Päivänkakkaran nuppuja

Juuri nyt

Juhannusviikko. Meillä taaperon 2-vuotissynttärit lähestyvät. Oon vähän alkanut tehdä synttärisuunnitteluja, ja voisi kai niitä valmisteluja nytkin tehdä mutta jatkan huomenna...

Asuntoasiasta ei mitään uutta. Muuttaminen vähän ahdistaa, ja välillä tuntuu vanhat uupumus/masennustunteetkin häivähtävän.

Itselleni näihin avuksi tänään on se, etten tee nyt mitään "pitäisi sitä ja tätä" -juttuja, vaan keskityn siihen mitä on tällä hetkellä. Teen jotain rentouttavaa, kuten kirjoitan, kuvaan puutarhajuttuja tai olen vaan...